Varpu
Mar 20, 2021 13:19:15 GMT 2
Postannut Ninjis Mar 20, 2021 13:19:15 GMT 2
----- V A R P U -----
Nimet: Varpupentu > Varpu
Ikä: 10 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Jaloverinen (Valoverinen, ei itse tiedä tätä)
Uskonto: löyhä Pimeysklaaniin uskoja
Klaani: Erakko (kulkee oman porukansa kanssa)
Asema: -
Nimet: Varpupentu > Varpu
Ikä: 10 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Jaloverinen (Valoverinen, ei itse tiedä tätä)
Uskonto: löyhä Pimeysklaaniin uskoja
Klaani: Erakko (kulkee oman porukansa kanssa)
Asema: -
----- M A I N E -----
Ulkopuolisille: Tuntematon penska, joka näyttää kaatuvan jo pelkästä tuulenpuuskasta. Näyttää ikäistään nuoremmalta pienen kokonsa vuoksi.
Perheelleen: Arka, mutta yritteliäs. Usein hiljainen, eikä uskalla sanoa paljoa vastaan ja varmaan parempi niin.
----- U L K O N Ä K Ö -----
Varpu on pienemmän puoleinen kissa. Turkki on keskipitkää, paikka paikoin runsasta, mutta kumminkin ilmavaa. Märkänä karva roikkuu märkänä rättinä. Varvulla melko sopusuhtainen keho. Häntä on lyhyemmän puoleinen. Korvat ovat isot, mutta pyöreähköt.
Varpu on pienemmän puoleinen kissa. Turkki on keskipitkää, paikka paikoin runsasta, mutta kumminkin ilmavaa. Märkänä karva roikkuu märkänä rättinä. Varvulla melko sopusuhtainen keho. Häntä on lyhyemmän puoleinen. Korvat ovat isot, mutta pyöreähköt.
Väritykseltään kisu on vaaleahkon harmaa. Valkeaa karvaa löytyy naaraan kuonosta, poskista, kaulasta/niskasta, mahan alta, tassuista ja hännästä. Rinnassa Varvulla on timanttia muistuttava harmaa täplä. Myös mustaa karvaa löytyy hieman nimittäin naaraan silmien yltä ja korvista. Kirsu ja anturat ovat vaaleanpunaiset. Kynnet ovat vaaleat. Varvun erityisin ominaispiirre on tuon suuret silmät, jotka ovat väriltään lähes luonnottoman kirkkaan siniset. Lisäksi valoverisyydestä johtuen Varvun veri on väriltään poikkeava, sisaruksiensa lähes mustasta verestä poiketen Varvun veri on vaaleaa, elohopeamaista.
----- L U O N N E -----
Varpu vaikuttaa olemukseltaan ujolta kissalta. Hän ei ole se porukan puheliain kissa, sillä hän on oppinut pitämään kuononsa kiinni, ellei hänellä ole jotain tähdellistä sanottavaa. Vaikka kyllä Varpu osaa keskustellakin jos niikseen tulee, mutta naaraan puhetyyli on tavallisesti hiljaista ja hentoa.
Varpu saattaa vaikuttaa monien mielestä hyvin persoonattomalta, jolla ei ole kunnollista omaa tahtoa. Hänen on vaikea ilmaista mielipiteitään ja muutenkin naaraan mielipiteen muuttuvat lennosta muiden mielipiteiden mukaan. Hän on herkkä aistimaan toisten tunteita ja usein heijastaa niitä peilin tavoin. Esimerkiksi, jos joku on itkuinen hänen seurassaan, saattaa Varpukin alkaa itkeä tai jos joku taas on kiukkuinen, saattaa naaraskin tuntea itsensä vihaiseksi. Varpu ei ole oikein koskaan oppinut kunnolla käsittelemään tunteitaan, joten usein naaras päätyy patoamaan vaikeat tunteensa ja lopulta kun naaras ei enää kestä, purkautuvat tunteet yhtenä ryöppynä. Usein miten tämä ilmenee joko itku- tai kiukkupuuskana, jolloin Varpu saattaa möläyttää suustaan asioita, joita ei tarkoita. Osaamatta käsitellä omia tunteitaan, säikähtää naaras usein omia tunteenpurkauksiaan ja tällöin hän saattaa herkästi ”karata” pois toisten luota, kunnes on rauhoittunut ja toipunut purkauksestaan. Kaikin puolin Varpu on oikeastaan aika herkkä lapsi ja tämän vuoksi hänen esimerkiksi vaikea ottaa syyttävää kritiikkiä vastaan. Perhe on Varvulle erittäin tärkeä. Hän on pennusta pitäen turvautunut sisaruksiinsa, erityisesti veljeensä ja enoonsa, jotka tuntuvat olevan perheen tukipilarit.
----- L U O N N E -----
Varpu vaikuttaa olemukseltaan ujolta kissalta. Hän ei ole se porukan puheliain kissa, sillä hän on oppinut pitämään kuononsa kiinni, ellei hänellä ole jotain tähdellistä sanottavaa. Vaikka kyllä Varpu osaa keskustellakin jos niikseen tulee, mutta naaraan puhetyyli on tavallisesti hiljaista ja hentoa.
Varpu saattaa vaikuttaa monien mielestä hyvin persoonattomalta, jolla ei ole kunnollista omaa tahtoa. Hänen on vaikea ilmaista mielipiteitään ja muutenkin naaraan mielipiteen muuttuvat lennosta muiden mielipiteiden mukaan. Hän on herkkä aistimaan toisten tunteita ja usein heijastaa niitä peilin tavoin. Esimerkiksi, jos joku on itkuinen hänen seurassaan, saattaa Varpukin alkaa itkeä tai jos joku taas on kiukkuinen, saattaa naaraskin tuntea itsensä vihaiseksi. Varpu ei ole oikein koskaan oppinut kunnolla käsittelemään tunteitaan, joten usein naaras päätyy patoamaan vaikeat tunteensa ja lopulta kun naaras ei enää kestä, purkautuvat tunteet yhtenä ryöppynä. Usein miten tämä ilmenee joko itku- tai kiukkupuuskana, jolloin Varpu saattaa möläyttää suustaan asioita, joita ei tarkoita. Osaamatta käsitellä omia tunteitaan, säikähtää naaras usein omia tunteenpurkauksiaan ja tällöin hän saattaa herkästi ”karata” pois toisten luota, kunnes on rauhoittunut ja toipunut purkauksestaan. Kaikin puolin Varpu on oikeastaan aika herkkä lapsi ja tämän vuoksi hänen esimerkiksi vaikea ottaa syyttävää kritiikkiä vastaan. Perhe on Varvulle erittäin tärkeä. Hän on pennusta pitäen turvautunut sisaruksiinsa, erityisesti veljeensä ja enoonsa, jotka tuntuvat olevan perheen tukipilarit.
Menneisyyden unohdetun nuoruudentrauman vuoksi Varpu kärsii satunnaisista paniikkikohtauksista. Paniikkikohtaukset laukeavat yleensä kovassa stressissä. Pahimmat kohtauksien laukaisijat ovat runsas veri, hyvin väkivaltaiset tai uhkaavat tilanteet ja äkilliset, kovat, räjähdysmäiset äänet, kuten esimerkiksi ukkonen.
Varpu on hyvin tottelevainen kissa. Jos hänen käsketään juoksevan, hän juoksee. Jos hänen käsketään taistelevan, hän taistelee, vaikka pelkää verta ja kipua. Varvulla on kuitenkin kova miellyttämisen halu, eikä hän halua tuottaa läheisilleen pettymystä. Siksi hän yrittää aina parhaansa ja on kova sättimään itseään, jos ei onnistu. Nuorella kissalla on siis selkeästi huono itseluottamus. Yhtenä syynä siihen voi olla se, että hän kokee tarvetta todistella itseään enolleen. Hänestä tuntuu, että hän ei ole tarpeeksi hyvä vaan tuottaa läheisilleen helposti pettymyksen.
----- M E N N E I S Y Y S -----
----- M E N N E I S Y Y S -----
Kaikki sai alkunsa siitä, kun Varvun emo kaapattiin Virtaklaanista pahamaineisen Jääklaanin toimesta. Jääklaani oli sattumanvaraisesti valinnut Varvun emon uhriksi klaaninsa salaiseen riittiin, tavoitteenaan saada klaanille arvostettuja yöverisiä pentuja. Riitti onnistui, jonka seurauksena emo tuli tiineeksi Pimeysklaanille vasten tahtoaan. Emon onnistui kuitenkin paeta Jääklaanista ennen pentujen syntymään erään jääklaanilaisen kollin avulla, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Lukki.
Emo pakeni kauas Jääklaanista, uskaltamatta palata edes Virtaklaaniin, koska ei kokenut olevansa pentuineen turvassa niin lähellä Jääklaania. Lisäksi emoa kauhistutti ajatus yöverisistä pennuista, jotka olisivat jo syntymällään kytketty Pimeysklaaniin, tuohon pelättyyn kuolleiden klaaniin. Siitä huolimatta, että emo oli tiinehtynyt vasten tahtoaan, toivoi hän pennuillensa onnellista ja turvallista elämää. Hän tahtoi pentujen elävän kunniakkaasti ja päätyvän Tähtiklaaniin Pimeän Metsän sijaan. Niinpä emo rukoili päivin ja öin Tähtiklaania, että nämä pelastaisivat hänen pentunsa. Emo oli aina ollut Tähtiklaanille uskollinen kissa ja tämän rukoukset eivät kaikuneet tyhjille korville. Öisin emon nukkuessa, joukko Tähtiklaanin kissoja ilmestyi hänelle, jotka lupasivat auttaa tätä. Henkikissat rukoilivat ja toistivat omia riittejään emon pyöristyvän mahan yllä. Emon tietämättä Tähtiklaanin riitit auttoivat vain yhden pennun verikastin muuttuvan valoveriseksi yöverisyyden sijaan.
Lopulta tuli päivä, jolloin pennut syntyivät. Emo puski maailmaan kolme pentua, kaksi naarasta ja yhden kollin. Emo nimesi pennut Virtaklaanin tapojen mukaan Virna-, Varpu- ja Ratamopennuksi. Emo aikoi kasvattaa pentunsa soturilakia kunnioittaen ja uskomaan Tähtiklaaniin. Ja kunhan pennut olisivat kyllin vanhoja, he voisivat kenties kaikki yhdessä palata Virtaklaaniin.
Asiat kuitenkin muuttuivat, kun pennut oppivat syömään kiinteää ruokaa. Eräänä päivänä Lukki - joka oli kulkenut heidän mukanaan - oli selittänyt, että tällä olisi jotain näytettävää emolle ja että pentujen olisi parempi odottaa heidän paluutaan. Emo oli lähtenyt Lukin mukaan. Pian pennut kuitenkin alkoivat valittaa nälkäänsä ja pentujen veli Ratamo, joka oli ottanut vastuullisen isoveljen roolin, oli päättänyt lähteä etsimään heille syötävää, kunhan he vain odottaisivat paikallaan. Kuitenkin veljen kadottua näköpiiristä alkoivat pennut uikuttaa emonsa perään. Hetken mielijohteesta siskokset lähtivät seuraamaan emonsa hajujälkeä.
Pitkältä tuntuneen taivalluksen jälkeen pennut viimein päätyivät paikkaan, jossa heidän emonsa ja Lukki oli. Ennen kuin siskokset ennättivät emonsa luo, he jähmettyivät kauhusta nähdessään Lukin tappavan heidän emonsa heidän silmiensä edessä. Kauhusta ja järkytyksestä sekaisin siskokaksikko kääntyi kannoillaan ja pinkoi minkä jaloistaan pääsi karkuun. Juoksu päättömästi paniikinvallassa väsytti pennut ja saivat nämä eksymään. Uupuneina pennut eksyivät erään maatilan laitaan ja siskokset piiloutuivat suojaisan näköiseen paikkaan keräämään voimia. Yhdeksi karvamytyksi painautuneena, hakien turvaa toisistaan, siskokset alkoivat vaipua uneen.
Yllättäen heidän herätti korvia huumaava ärjynä, joka tuntui kuuluvan kaikkialta. Sitä tietämättään siskokset olivat menneet piiloon leikkuupuimurin alle ja sen omistaja oli käynnistänyt sen tietämättä kissoista sen alla. Juuri silloin paikalle oli löytänyt sisarusten veli Ratamo, joka oli lähtenyt siskojensa perään huomattuaan näiden kadonneen. Ratamo oli sattumalta huomannut kauhusta jähmettyneet siskonsa ja huutanut näitä. Veljensä ääneen kuultuaan siskot saivat tassunsa pakotettua liikkeellä ja pinkaisivat kohti veljeään. Siskoksista toinen, Virna, oli kuitenkin liian hidas. Leikkuupuimuri rysähti käyntiin Virnan jäädessä vielä alle.
Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla Virna jäi henkiin, vaikkakin pahasti haavoittuneena. Ratamo kävi hakemassa pahasti runnotun siskonsa turvaan, Varvun joutuessa shokkiin. Takaisin matkalla ollut Lukki kuuli pentujen huudot ja saapui paikalle. Yhdessä pitkän ja vaativan hoidon jälkeen heidän onnistui pelastaa Virna, mutta tämän keho jäi pahasti arpiseksi. Lisäksi Virnan mieli vaurioitui onnettomuudessa, jonka seurauksena Lukki alkoi kutsua Virnaa Risaksi. Mieleltään kärsinyt Virna omaksui uudeksi nimekseen Risan, eikä enää tunnistanut entistä nimeään. Leikkuupuimuri onnettomuus oli järkyttänyt Varvun mieltä myös niin pahasti, että tämä oli tyystin kadottaneet muistot tuolta päivältä, mukaan lukien heidän emonsa surman todistaminen. Niinpä pennut uskoivat Lukkia tämän kertoessa heidän emonsa menettäneen myös henkensä toisenlaisessa onnettomuudessa. Sisaruksille oli luontaista jäädä Lukin hoiviin, joka lupasi pitää huolen heistä.
----- P E L E I S S Ä T A P A H T U N U T T A -----
- tulossa -
----- S U H T E E T -----
Emo - tuntematon, Virtaklaanin soturi [kuollut]
Isä - tuntematon, Pimeysklaanin/Tähtiklaanin kolli
----- P E L E I S S Ä T A P A H T U N U T T A -----
- tulossa -
----- S U H T E E T -----
Emo - tuntematon, Virtaklaanin soturi [kuollut]
Isä - tuntematon, Pimeysklaanin/Tähtiklaanin kolli